Nematel vet 439 mg/g oraalipasta

Maa: Suomi

Kieli: suomi

Lähde: Fimea (Suomen lääkevirasto)

Aktiivinen ainesosa:

Pyrantel embonate

Saatavilla:

LE VET. BEHEER B.V.

ATC-koodi:

QP52AF02

INN (Kansainvälinen yleisnimi):

Pyrantel embonate

Annos:

439 mg/g

Lääkemuoto:

oraalipasta

Kpl paketissa:

Kaupan: 30.33 g (VNR-numero: 377528), 52 g (VNR-numero: 414611)

Prescription tyyppi:

Resepti: 30.33 g Resepti: 52 g

Terapeuttinen alue:

Pyranteeli

Tuoteyhteenveto:

Entiset kauppanimet: TWINHIP VET

Valtuutuksen tilan:

Myyntilupa myönnetty

Valtuutus päivämäärä:

2004-09-10

Pakkausseloste

PAKKAUSSELOSTE
NEMATEL VET 439 MG/G ORAALIPASTA HEVOSELLE
1.
MYYNTILUVAN HALTIJAN NIMI JA OSOITE SEKÄ ERÄN VAPAUTTAMISESTA
VASTAAVAN VALMISTAJAN NIMI JA OSOITE EUROOPAN TALOUSALUEELLA,
JOS ERI
Myyntiluvan haltija:
Le Vet Beheer B.V.
Wilgenweg 7
3421 TV Oudewater
Alankomaat
Erän vapauttamisesta vastaava valmistaja:
Feramed B.V.
Veemweg 1
3771 MT Barneveld
Alankomaat
2.
ELÄINLÄÄKEVALMISTEEN NIMI
Nematel vet 439 mg/g oraalipasta hevoselle
Pyranteeliembonaatti
3.
VAIKUTTAVAT JA MUUT AINEET
1 gramma pastaa sisältää:
VAIKUTTAVA AINE:
Pyranteeliembonaatti
439 mg
(vastaa 152,2 mg pyranteelia)
APUAINEET:
Metyyliparahydroksibentsoaatti (E218), propyyliparahydroksibentsoaatti
(E216), polysorbaatti 80
(E433), vedetön, kolloidinen piidioksidi
(E551) ja maissiöljy.
4.
KÄYTTÖAIHEET
Loismatotartunnat hevosilla, poneilla tai varsoilla, joiden
aiheuttajina ovat aikuiset sukkulamadot,
erityisesti suolinkaiset (_Parascaris equorum)_, pienet strongylukset
(_Cyathostomum_ spp_._,
_Triodontophorus_ spp_._) ja suuret strongylukset (_Strongylus
edentatus, Strongylus equinus, Strongylus _
_vulgaris_), kihomadot (_Oxyris equi_) ja_ _heisimato (A_noplocephala
perfoliata). _Teho heisimatoon,
A_noplocephala perfoliata, _on vaihteleva.
5.
VASTA-AIHEET
Ei saa käyttää tapauksissa, joissa esiintyy yliherkkyyttä
vaikuttavalle aineelle.
6.
HAITTAVAIKUTUKSET
Ei tunneta.
Jos havaitset vakavia vaikutuksia tai joitakin muita sellaisia
vaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä
selosteessa, ilmoita asiasta eläinlääkärillesi.
7.
KOHDE-ELÄINLAJIT
Hevonen, poni ja varsa (yli 8 viikkoa).
8.
ANNOSTUS, ANTOREITIT JA ANTOTAVAT KOHDE-ELÄINLAJEITTAIN
Annostus:
Kerta-annoksena hevoselle suun kautta.
a) Suurten ja pienten strongylusten, sukkulamatojen ja kihomatojen
häätöön ohjeannos on 19 mg
pyranteeliembonaattia elopainokiloa
kohti. Annosruiskusta riittää 700 tai 1200 elopainokilolle
(katso merkintä annosruiskusta). Ruisku on jaettu annosväleihin ja
yksi annosväli on 50 kg:n
hoitoannos.
b) Heisimatojen häätön ohjeannos on 38 mg

Valmisteyhteenveto

1
VALMISTEYHTEENVETO
1.
ELÄINLÄÄKKEEN NIMI
Nematel vet. 439 mg/g oraalipasta hevoselle
2.
LAADULLINEN JA MÄÄRÄLLINEN KOOSTUMUS
1 gramma pastaa sisältää:
VAIKUTTAVA AINE:
Pyranteeliembonaatti
439 mg
(vastaa 152,2 mg pyranteelia)
APUAINEET:
Metyyliparahydroksibentsoaatti (E218)
1 mg
Propyyliparahydroksibentsoaatti (E216)
0,3 mg
Täydellinen apuaineluettelo, katso kohta 6.1.
3.
LÄÄKEMUOTO
Oraalipasta.
Keltainen, viskoosi, öljyinen pasta.
4.
KLIINISET TIEDOT
4.1
KOHDE-ELÄINLAJIT
Hevoset, ponit ja yli 8 viikon ikäiset varsat.
4.2
KÄYTTÖAIHEET KOHDE-ELÄINLAJEITTAIN
Loismatotartunnat hevosilla, poneilla tai varsoilla, joiden
aiheuttajina ovat aikuiset sukkulamadot,
erityisesti suolinkaiset (_Parascaris equorum)_, pienet strongylukset
(_Cyathostomum_ spp_._,
_Triodontophorus_ spp_._) ja suuret strongylukset (_Strongylus
edentatus, Strongylus equinus, Strongylus _
_vulgaris_), kihomadot (_Oxyris equi_) ja_ _heisimato (A_noplocephala
perfoliata). _Teho heisimatoon,
A_noplocephala perfoliata, _on vaihteleva.
4.3
VASTA-AIHEET
Ei saa käyttää tapauksissa, joissa esiintyy yliherkkyyttä
vaikuttavalle aineelle.
4.4
ERITYISVAROITUKSET
Päätöksen heisimatojen häädöstä tulee perustua diagnoosiin.
Resistenssiä pyranteeliembonaatille on
todettu hevosten Cyathoma-sukkulamadoissa. Siksi valmisteen käytön
tulee perustua paikallisiin
(seudullisiin tai tilalle ominaisiin) epidemiologisiin tietoihin
pienten strongylusten lääkeherkkyydestä
ja suosituksiin,
joilla pyritään ehkäisemään loislääkeresistenssin
kehittymistä.
2
Seuraavia käytäntöjä tulee varoa, sillä ne lisäävät
resistenssin lisääntymisen riskiä ja voivat viime
kädessä johtaa hoidon epäonnistumiseen:
-
Liian tiheä ja toistettu saman loislääkeluokan käyttö pitkän
ajan kuluessa.
-
Aliannostelu, joka voi johtua eläimen painon aliarvioimisesta,
valmisteen väärästä annosta tai
antoon käytetyn välineen (jos sellaista on käytetty)
virheellisestä kalibroinnista.
Jos loislääkeresistenssiä epäillään kliinisissä tapa